Pelaaminen

Digitaalinen pelaaminen nuoren harrastuksena

Pelaaminen on laaja harrastus ja osa monen nuoren arkea. Digitaalinen pelaaminen käsittää niin yksin- kuin moninpelejä tietokoneella, konsoleilla sekä mobiilina. Suosituimpia pelejä ovat erilaiset pulmapelit, seikkailupelit sekä ammuskelupelit. Pelaaminen on harrastus siinä missä kitaransoitto, käsityöt tai jalkapallokin voivat olla. On ymmärrettävää, että kaikki eivät pidä samoista harrastuksista ja pelaaminen on jollekkin nuorelle mieluisampi tapa viettää vapaa-aikaa, kuin vaikka pallon potkiminen pihalla. Pelit voivat viedä pelaajaansa erilaisiin maailmoihin, tarinoihin sekä tilanteisiin ja niihin uppoutuminen auttaa jaksamaan arjessa.

Pelaaminen harrastuksena voi olla kehittävää ja opettaa monenlaisia taitoja nuorelle. Se voi olla turvallinen tila ilmaista tunteita, sekä kasvattaa reaktiokykyä, kielitaitoja, loogista ajattelua, päätöksentekokykyä ja hahmotustaitoja.

Digitaaliseen pelaamiseen usein käytetään useampi tunti per pelisessio. Uusi ja kutkuttava peli tarinoineen tai strateginen ammuntapeli ystävien kanssa voi olla niin innostava, että sen lopettamista tuskin malttaisi. Toisinaan pelaaminen voi lisääntyä, kun muut arjessa olevat asiat tuntuvat kuormittavilta. Yleensä kun muut elämänalueet, kuten koulu, uni ja syöminen ovat nuorella kunnossa, on pelaaminen hyvinvointia tukeva harrastus.

Peleissä tapahtuva häirintä

Pelikulttuuriin ja erityisesti moninpelinä netissä pelaamiseen liittyy myös valitettavan paljon negatiivisia tapakulttuureja ja käytösmalleja. Muiden häiriköinti, nimittely teksti- tai äänikanavalla sekä tahallinen pelin häviäminen ja vaikeuttaminen ovat yleisiä ilmiöitä toksisessa pelikulttuurissa.

Huono käytös netissä ja peleissä on moniulotteinen ilmiö ja siihen voivat vaikuttaa yksilöllisesti monet tekijät. Esimerkiksi pelien kilpailullisuus voi nostattaa toisella tunteita, joka voi purkautua chatissa oman tiimin pelaajiin. Jotkut ovat voineet omaksua toksisen pelikulttuurin ja yksinkertaisesti tottuneet levittämään negatiivisuutta ja trollaamaan. Myös nimettömyys pelialustoilla luo vapautta käyttäytyä huonosti toisia kohtaan.

“Trash talk” ja “banter” eli pilailu, kiusoittelu ja kilpailullisen ilmapiirin luominen peleissä on tyypillistä, eikä sen tarkoitus ole tuottaa pahaa mieltä. On kuitenkin tärkeä tunnistaa, missä menee ero viha- ja muun syrjivän puheen sekä kiusoittelun välissä. On tärkeää huomioida muita ja tarkastella, miten muut pelaajat suhtautuvat käytökseen, joka saattaa olla omassa, tutussa peliporukassa hyväksyttävää. On myös ymmärrettävää, jos joku ei halua itseensä kohdistuvan trash talkia peleissä ollenkaan. Uudessa peliporukassa erityisesti on hyvä miettiä enemmän mitä sanoo sekä miten muut pelaajat suhtautuvat siihen.

Slurrit, uhkailu, rasismi ja muu syrjivä puhe eivät ikinä ole asiallista trash talkia eikä niiden käyttäminen kuulu pelaamiseen.

Vinkkejä nuoren peliharrastuksen tukemiseen

• Kysele nuoren pelaamisesta muiden kuulumisten yhteydessä. Ole kiinnostunut nuoren uusista peleistä ja niissä tapahtuvista asioista. Peliharrastuksesta voi kysellä yhtä neutraalisi ja luontevasti kuin muistakin nuoren kuulumisista.
• Kiinnostu pelistä. Ymmärryksen luomiseen auttaa se, että tiedät minkälaisesta pelistä on kyse. Voi olla yllättävää, kuinka paljon räiskintäpeliksi mielletyssä videopelissä tapahtuu strategista ajattelua ja kommunikointia.
• Kiinnostu pelikavereista. Pelien kautta voi tutustua pelaajiin eri puolilta maailmaa. Kysele ja kiinnostu minkälaisten ihmisten kanssa nuori pelaa.
• Keskustelkaa siitä, millainen käytös ja puhe on OK peleissä. On tärkeää, että nuori tietää, ettei kiusaaminen ja häirintä ole yhtään sen enempää hyväksyttävää somessa tai peleissä kuin esimerkiksi koulussa.
• Tutustukaa nuoren kanssa peleissä käytettäviin estotoimintoihin. Voit tutustua nuoren kanssa pelien sisäisiin estotoimiin ennakoivasti, jotta nuori osaa ikävän ja häiritsevän tilanteen tullen hiljentää, estää ja ilmiantaa häiriköijät.
• Kysy nuorelta suoraan, onko hän kohdannut epämiellyttäviä tilanteita tai kommentteja peleissä. Pelihäirintää voi ottaa puheeksi esimerkiksi kysymällä “törmäsin tämmöseen juttuun, ootko sä huomannut tämmöstä?“. Voit hyödyntää apuna meidän puheeksiottokorttejamme.